Meidän kesken

Polviin oli helppo nojata
niihin luotti enemmän kuin seiniin
seiniin ei uskaltanut koskea.

Ämpäri oli jalkojen välissä.
Vielä tyhjä.
Ruosteläiskiä sisäpinnoilla

puhummeko nyt minusta vai ämpäristä

Kuului huoneen vakiovarusteluun.
Peltiämpäri ja linkkaava jakkara.

Seuraavana aamuna herään jälleen kyljeltäni, vasen puoli puutuneena. Vieras käsi hiuksissani. Tuttu ääni lähes korvanjuuressa

Sormet raivaavat takkuista päätä.

Luulevat tietävänsä pisteet, päätepysäkit.

Luulevat olevansa leuto tuuli vehreissä puistonpuissa.

Ovat ruosteinen raivaussaha sademetsässä.

Vieraat huulet niskassani. Kevyt kosketus riittää pirstomaan tuhansia kuutioita betonia.

Suihku käy jossain. Läsnäolon tunne häipyi hänen mukanaan.

Suljen silmät, vaikken niitä ollut vielä avannutkaan.

Ja olen taas

                         siinä huoneessa

Ämpäri on edelleen tiiviisti jalkojen välissä.

nyt

annan ylen

kaikki ylenkatsomani asiat

oksennan

kaon

yskin

                                           ja pitkä limanoro jää roikkumaan leuasta

silmiin kihonneet tulvavedet

vievät maa-ainesta

ja kasaavat sitä kauas kaupungista

Seiniin ei uskaltanut

                             koskea

pitkään aikaan