Karbonaatti

Viljaa
Tähkäpäitä
Syyshäitä
Tuuli joka ulvoo
tuskaansa



IV

GMT ... -273,15

Ox. +35,9%

Koneet luovat apatiaa

Ovenkarmeista on jäljellä sydän, joka sinne sota-aikana valettiin. Valurautaa. Samasta aineesta taottiin aikanaan omani. Ruostunut lähes puhki. Kauttaaltaan. Vaan mitäpä sillä enää.
Ulos on liikuttava kolmekymmentäseitsemän kulmaminuuttia pohjoiseen
Talo täyttyy pian kutsumattomista vieraista. Äänistä pimeässä. Varjoista nurkissa. Välähdyksistä. Kivusta. Ne eivät sääli. Niillä ei ole aikaa.


Siivosin tänä aamuna viimeistä kertaa. Pyyhin paksut pölykerrokset ikkunalaudoilta ja karmeilta. Olin unohtanut syvän saarnin värin, jonka ne omasivat.
Peittelin huonekalut ohueen, vaaleaan harsoon. Olin haamujen keskellä. Järjestelin säröiset posliiniastiat hilseileviin kaappeihin. Pinosin eteiseen kasautuneet, kellestuneet nurkkaan sytykekorin viereen. Silmäni takertuivat hetkeksi viimeisimpään lehteen. Päiväys oli viiden kuukauden takaa. Ajantajuni oli siis hämärtynyt täysin. Kelloja talossa ei ollut. Ajan kulkua olin seurannut vanhan gramofonin avulla. Soitin sitä tauotta ja pidin kirjaa kulloistenkin levyjen kestosta. Foni kuitekin kuoli yskäänsä jonkin aikaa sitten. En ollut enää varma, oliko siitä päiviä vai viikkoja. En ymmärrä, miksen alkanut kirjata kuluneita öitä. Toisaalta yön ja päivän raja oli yhtä luettava kuin meren rantahiekkaan piirretty ura.
En ollut varma kuin yhdestä asiasta.
Laivat olivat myöhässä.

Rakensivat niin suuren magneetin

että ilmansuunnat eivät enää tunnistaneet toisiaan

saati itseään

Kaikki ne miehet, joita historian tunnilla käytettiin varoittavina esimerkkeinä
riippuvat nyt kehyksissään seinälläni.
Tuuheat viikset sekä kulmakarvat
ja lasittunut, kylmä katse.

Jos suljen suuni, näen minä ilmeenne paremmin, sekä kuulen herjauksenne.
Jos peitän silmäni, kuulen minä sananne, ja pystyn niihin osuvasti vastaamaan.
Jos suljen korvani, näen minä ilmeenne, mutta en tiedä mihin vastata.

Pahaa maailmassa on niin paljon, että tilanpuutteesta voi pian syntyä ongelma.
Pyöreiden pöytien konferensseissa pääpuheenaiheena
mihin lähetämme orvot lapset
sekä lapsettomat naiset
kodittomat rammat sokeat
sillanalustoja asuttavat pummit


Ja lautasliinaan kirjataan erilaisia näkökulmia
kaasukammiot, soramontut
kaikki jo käytetty

mutta vanhassa vara parempi


Toteaa viinan karhentama ääni sikarinsavun seasta
Papereihin lyödään leima
ja miehet poistuvat huoneestani kukin omalle taholleen
ääneti

valitsen

sulkea silmäni

en välitä teitä nähdä

kuulen tulonne

ja voin viinan karhentamalla äänelläni todeta

kuinka olenkaan teitä odottanut

Amino

III

Meri tietää olevansa voitolla

Mitä mantereesta on meidän jäljiltämme tallella, sen meri säilyttää vain ironian vuoksi.

Saavuimme solaan kuusi päivää sitten

Emme eksyneet kartalta

mutta karttamme olivat jääneet ajasta jälkeen

tai ohittaneet sen

Olemme nyt seisoneet väylän suulla kaikki kuusi päivää

Emme ole voineet kulkea läpi

sillä meillä ei ole aavistustakaan meren syvyydestä

Synkkä, syvänsinisen ja homeenvihreän iljettävä väriyhdistelmä estää näkyvyyden

Eikä meillä ole enää tarpeeksi pitkiä mittatikkuja

meri syövyttää kaiken kobaltin,

jolla sukelluspukumme on päällystetty

Lähetimme syvyyksiin ensin kolme kansipoikaa

heistä ei yksikään palannut

perämies väitti nähneensä riekaleisen puvun ajelehtivan selälle seuraavana aamuna

Toisena päivänä lähetimme kolme kansipoikaa lisää

heistä yksi palasi

mutta häntä ei yksinkertaisesti saada puhumaan

hänet suljettiin laivan alimpaan kerrokseen

parrujen sekaan rottien keskelle

sillä miehistöni ei suostunut pitämään häntä näkyvissä

he pelkäsivät hänen silmiään

olen nähnyt vastaavan tuijotuksen kerran aiemmin

vain kerran aiemmin

ja tuon yhden kerran vuoksi minä kynnän nyt meriä

kaukana mantereista

Väylä on tarpeeksi leveä

mutta syvyydestä meillä ei ole tietoakaan

kalliot myös sortuilevat melko äkkiarvaamatta

meillä ei ole mitään mahdollisuutta lähteä kulkemaan väylää läpi

viimeiset kolme päivää olemme yrittäneet tutkia karttoja

ja ympäristöä

merkkiä kiertotiestä

mantereen kalliot eivät voi jatkua kovinkaan pitkälle

huomenna lähdemme liikkeelle

en kuitenkaan tiedä, onko saapumisestamme enää hyötyäkään

olemme myöhässä

he odottavat meitä

mutta eivät loputtomiin

kukaan ei pysy enää paikallaan

he eivät voi pysyä paikallaan

me olimme heidän ainoa toivonsa

ja nyt he ovat luultavasti luopuneet jo siitäkin

Sortuneet kaupungit

kaiverruksineen

Autereen alta

tyvenen tyvestä

on määritettävä aika

ja sen lähde

sekä sivuvirrat

on määritettävä kaupunkien sijainnit

Belgoria ´9

000 - 483 557

on määritettävä

on kuunneltava

sireeni on alkusoitto