katetut kadut, joista imemme voimaa

poraamme kaivoistamme öljyä, kultaa

tai edes vettä kuiviin suihimme

pihamaamme hiekka kirvelee jalkapohjissa

vaan tuet eivät riitä pikeen

sijoitamme periaatteisiin, ideologian ikeen

alla hengitystiet tukossa suurista sanoista

ahneuden kuivattamat suut kääntyvät kohti valoa

ja nielaisemme puoli kuuta

kaivon pohjalta

toki, ovat lapset etusijalla heit koiramme jälkeen, täytyyhän

eläin lihottaa saadaksemme syötävää

Minä olen käpertyneenä ja

minua ei tunnista kuin visuaalisesti.

mahdoton geometrian

kudos, johon mieli

     ei kykene

vain peitteeni inho

hyytävää ihoa vasten, alastomuuden aistii

sillä keho on kuvottava

muuri, lihasten rakennelma.

Mieli on niin vajavainen,

kykenemätön

ylpeys turhautuu ja

kieltää toden itseltään ja

meiltä.

Käpertyneinä viemme niin paljon tilaa

yhteys omaan kehoon

on epämiellyttävintä. Mieli on sairas.

hikoava       ylipainoinen     vanhus

sätkii

portaissa kohtauksen

           kourissa

keho on ruma. ruumis hyödyksi vain

        hajotessaan. maaperän repiessä hajalle

välttämätön.

Penis ja se toinen

Mies ja nainen
penis ja
se toinen
ilkikuriseen ilmeeseen
turvonneet kasvot


mies kirjoitti itsensä pyhäksi
nainen ajeli päänsä
ja rääkäisi
miehen (kirjoissa)
pykälissä se
              oli synti ja
rangaistavaa.


Vallankumous on muutoksen moottori            magneetin eri päät eivät koskaan tapaa toisiaan
                                                                    vaikka ovat aina yhdessä ja
                                                 erottamattomat

Valssaavin askelin

Tanssi toistamiseen
toisemme taivaaseen


Alangoilla
puhaltaa tuuli


Kamareissa kiertää
vain vatsassa


tanssi toistamiseen
tarinan taivaltamiseen
toisaalta


Vasta kun istahdamme alas
ja silmäkulma lepattaa


on merkitys löydettävä
toisaalta


ja taas toisaalta
toisistamme
tanssiparin saamme
toisinaan on todettava
                      jatkakaamme

Työpäivän päätteeksi on vessa vedettävä kymmeniä kertoja. On koettava. Mies nojaa kaakeleihin ja tajuaa 


paperin olevan lopussa. Ei muista pestä käsiään. Työpäivän päätteeksi koti haisee ja tuo mieleen lapsuuden


 metsän. Viemäriputki kukkulaan porattuna. Ystävät yllytti. Päästä päähän. Se oli ahdas ja valoa juuri, juuri näki. 


Joku tönäisi selästä. Jalka upposi senttejä syvään. Muisto siitä, kun vartalo kaatui kumolleen ja kasvot 


mahdollisesti omiin jätöksiinsä uppoutui.

Pakenin maasta. Ei minua kukaan jahdannut. On vain helpompi miellyttää itseään ja todeta sen, mitä haluaa kuulla - kysyin usein itseltäni. Ketä minä pakenin? Pakenin maasta. Ei. Pakenin maata. Joulukuun kolmantena minulle kasvoi viikset. Silmäilin, mutta partaa ei pettymyksekseni vielä ollut. Teetätin uuden vaateparren lipevällä itävaltalaisräätälillä. Uskon hänen halunneen vuoteeseen kanssani. Miehiä en vielä pannut. Lupasin ottaa yhteyttä sen hetken koittaessa. Helmikuun lopulla, tiistaiyönä revittelin norjalaissyntyisen uimarin kanssa. Hänellä oli kiihottava nauru. Jokin ei ollut kohdallaan. En koskaan palannut räätälin luo. Toukokuun kymmenentenä sain parran.

Merkkivaatteiden merkityksettömyys. Paine kasvoi jo liian suureksi. Kaukana kosahti. Uskalsimme liikkua kaduilla tänä aamuna valmistettujen kylttien kera. Oli kannettava ajatuksia ja siitä taakasta luhistuivat jokaisen olkapäät. Vilpittömästi surullinen katse tyynnyttää vastaankulkijaa. Meihin jokaiseen on kai juurtunut jotain saatanallista. Se olisi komea teko, jos aivastuksen mukana lähtisi kaikki paha ja olisi helppoa vain keinua tuulen tahtiin. Uskalla ei arvuutella mitä tapahtuu tyynen tullessa. Kuunvalon likaamat kädet pitelevät korillista intohimoa. se on niskahikeä. Lopulta on revettävä, kun nainen on liian ahdas ja seksuaaliset polttopisteet eivät vain miellytä.