Koukkusormi

Ase hallussani
Ase kämmenelläni
Sen paine
pullistunut hauislihas
ranteen valtimo tykyttää

Ase nyrkissäni
Ase sormieni vankina
Hiki helmeilee otsalla
Sen tuntee kirvelevistä silmistä

Käsi tärisee
                                       Kohde vaihtuu
             piipulla oma tahto
                                                                minä en määrää suuntaa

mitä jos sormi kramppaa?

Ase
osa minua
sen paino tuntuu nyt sydämellä

Ase kuiskii
Ase huutaa
Ase kiroaa

minä voihkin

sormi kramppaa

Laukaus kestää hetken
Kaiut ovat ikuisia

R - Nimiansa

SUUTAAN KORISTAA PALA ILMASTOINTITEIPPIÄ

Siksi hän ei puhu
Siksi hän ei puhu

Kun sanat eivät riitä
Salli minun nauraa
Ei hän tarkoittanut
Ei hän tarkoittanut

En minä tarkoittanut

Kehen minä luotan jos en sinuun

Hän petti

Minä petin

Hän kertoi

Mutta en valehdellut

Kaikkeen oli tarjolla vastaus vielä silloin. 

Mutta kuinka voi olla vastausten arvoinen, kun ei ole varma kysymyksistä?

Öisin

Öisin

Öisin

Hän esitti kysymyksiä. Varjoilleen. Kokosi vaihtoehtoja riekaleisille paperinpaloille. Liitti niitä huoneensa tapettiin punapäisillä nuppineuloilla. Yhtälö keikkui. Toisella puolella oli aina liikaa tavaraa. Vajaaksi jäi. Vaan hän ei luovuttanut

Sinä kysyit luovutinko

Ja sinä vastasit

Hän vastasi

Vaan kun vastaukset menettävät merkityksensä

Ne menettivät merkityksensä

Seinä tuli vastaan

Hänen rakentamansa seinä

Joka kasvoi muuriksi

Miksi en purkanut sitä kun vielä oli mahdollisuus

Miksi et purkanut sitä

Miksi et

Mitä silloin sanotaan, kun ei ole ketään kelle soittaa.

Hänellä oli aina joku.

Hän vain keskittyi tyhjien kysymystensä luomiseen. Kunnes huone oli kokonaisuudessaan tapetoitu noilla yksittäisillä paperinriekaleilla.

Hänellä oli aina joku

Mutta kaikki muu puuttui

Olen tuhonnut elämän

Etkö kuule kun huudan kun pyydän

Ei hän kuule, koska hän kierii itsesäälissään.

Ei hän kuule, koska hän on raukka

Ei hän kuule, koska hän luotti vastauksiinsa

Ei hän kuule, koska hän luotti itseensä

Ei hän kuule, koska häntä pelottaa

Raukka

Hah

Raukka

Hah

Välinpitämättömyyden turhamainen ylistys

Rakkaus ei ole tämän ajan teema

Rakkautta oli kirjan kansissa

Kuka oli repinyt sivumme pois

Teippirullateippirullateippirullaraukkateippirulla

Kun hänet näkee, hän on mustelmilla. Mustelmat muistuttavat menneestä. Mustelmat häipyvät ajan myötä. Niiden hiipumisessa on vaiheensa. Nämä vaiheet ilmenevät värinvaihdoksina. Nämä mustelmat eivät tehneet hänelle kipeää. Eivät ennen kuin olivat kokonaan kadonneet. Ei niitä takaisin saanut. Vaikka kuinka hakkasi hakkasi hakkasi ja hakkasi. Tuli sieltä mustelmia. Niistä lähti kipua jo etukäteen.

Vanhan pöytälaatikon keskimmäisessä laatikossa kirje. Kirje muistuttaa mustelmista. Mustelmista, ei kivusta. Kipu on aina läsnä. Se on kroonista

koomista

Hymyissä on jotain tekopyhää

Sinussa on jotain tekopyhää

Minussa on jotain tekopyhää

Hänessä on jotain tekopyhää

Alastomalla taivaalla
raudan puutteesta kärsivä kuu
tuijotan takaisin vähintään yhtä ontosti
vaikkei hemoglobiinini olekaan romahtanut noin alas
olen minä jostain syystä valkaistu

oovalkuainen

Alaston taivas

allani alaston maa

Pelko pitää majaa tuulipuvun sisävuoressa

Siksi pidänkin sitä vain juostessa

Alaston minä

peilin paljastamaa

Tietyö(maa) . Hullu-Jussien huudot . Vieras vastaantulija . Alaston hänkin . Yritän lukea jotain hänen kasvoiltaan . Ne ovat kiveä . Luuta . Styroksia . Minun tekisi mieli ojentaa käteni . Ja koskettaa . Katsoa mureneeko hän silkasta sormieni sileästä hipaisusta . En kehtaa . Hän ohittaa minut . Vai ohitanko minä hänet ? Käännyn ja katson hänen paljasta selkää . Selkänikamien kiero vuoristorata . Hikipisarat vaunuja . Rata on ruosteessa . Hän on ruosteessa .

Muuri

Tässä

Näet

Sen

Alaston

Ajatukset kavahtavat heijastuksiaan

Näin Stalin nousi haudastaan

Katkelmia Putinin ja Saatanan sonetista
  Pyrobolus in Infernum (Nobel-ehdokas 2028)





 восемьдесят один

?PUNAA KONEESEEN
Vihreä on homeen väri te vääräuskoiset hulttiot kanveesissanne.

Päivinä, joina kerrostalokorttelit rakennetaan
Päivinä, joina värikylläiset julisteemme marssivat harmaiden katujen välejä
Päivinä, joina neutronit hajoavat varauksiltaan negatiivisiksi.

Me olemme fuusio
Gravitaatiovakio
.3

###

Tyhjällä paperilla veren kaarteet

Avoin kaula

Hyönteisille vapaa pääsy

Tämän muistan:

Sormieni vankina satiininen kahva. Pehmeä kovettuneiden nivelien puristaa. Kämmenselkä poimuttuu. Silmissä välähtää. Kuin majakka pimeydessä.
Ote on vakaa. Mieli ei
Tajunta horjuu. Askeleet eivät
Terä välähtää. Kuin salama yössä. Silmät hiipuvat. Kuin nuotion hiillos yöhön.

PALAA
PALAA
PALAA
Kuin juutalainen uraanitunnelissa. Aukoton, vedenpitävä eliminaatio !
Päivinä, joina taivaankaaret suoristuvat.
Päivinä, joina ruoste puhkaisee kaikkeuden ytimen.
Päivinä, joina salaisuuksien pitoisuus happamassa liuoksessa kyllästyy.

Me rakennamme koneen, joka erittelee ihmiset jumalista.

Käyrät suorista

Sarkasmin ironiasta

Me rakennamme koneen, jonka koneistoa kukaan teistä ei ole tarpeeksi arvokas öljyämään

инженер 

Taajuusaalloilla häiriöhertsejä

Kuulen kaukaa sahan
Voisin kuulla merenkin
mutta uskallukseni ei yllä
eikä tutkani kantoalue riitä

Televisiolla on vain yksi silmä. Se verestää ja tuijottaa minua pimeän halki. Tietää, etten minä nuku. Tietää, että luomien alla villisti pyörivät silmät liikehtivät vain levottomuuttaan.

Minähän en tarinoihin turvaudu. CntrAltDel
Minähän en uniin uuvu
Minähän en kyllästy


Lupamaksujen luvattu valtakunta. Äärimmäiset sisäleiketerroristit. Kuka jatkaa sukua, kun kromosomivarat on kulutettu loppuun.


Kuulen kaukaa sahan.
Sen nauru särähtää
Kerran jos toisenkin


Eilen olin vallankaappaajan hahmossa. Rynnäköin ja alistin. Kusin ruumiiden päälle ja paloittelin suuhuni sopiviksi. Eilen revin maailmaa halki ydintä myöten. Valutin sisään legendoja. Eilen kaipasin. Mieleni tislasi kolviin epäpuhtauksista raikkaita ajatuksia. Näennäisesti uskoton kehoni vaati minulta mahdottomia.

Tänään seison harjakatolla. Kierrän veroja. Syljen aamenta ohikulkevien niskaan. Minut kastettiin lapsena. Aikuisena minut heitettiin tunkiolle kasvamaan viehättävää asiaa. Olen sivujasivujasivuja ja sanoja, joiden merkityksettömyyteen havahdut.


Nyt on aika työntää käsi sisään ja repiä lapsi ulos. Vesineen.


Huomenna minusta on jäljellä tuhkaa. Huomenna olen alistujan hahmossa. Sinä olet vallankaappaja. Kuset päälleni. Kuse päälleni. En käännä toista poskea.


Televisiolla on vain yksi silmä
Sinulla on vain yksi silmä
Jumalalla on vain yksi silmä
Jumalalla on side silmiensä päällä
Kun en enää tunnista käsiäni
Rakennan sinulle helminauhan.

Vaikutusvuoro

Tarjoilija,

Minun lautasellani on pingviini.
Mitä se siinä seisoo, kun sen pitäisi ennemminkin olla pakastearkussani?

Tarjoilija,

Minä en jaksa enää mauttomia vitsejänne
Olkaa hyvä ja poistukaa
Jopa minun huumorintajullani on rajapyykkinsä

Vain aukottomat tosiasiat saavat sijaa menneisyyteen kirjatuista luvuista.

Äitini odotti keskenmenoa, kun minä asutin hänen kohtuaan.

Vaan abortin mukana ei tule käyttöohjeita

Ei kyllä tullut pesukoneenkaan ohessa

Asianhaaran kolmannessa haarassa haraavat vastaan haravat

Tietämätön

Minä valistan

Seksiobjekti

Valmiina näytille

Polymeeripakkauksessaan

Jossa säilöntäkaasut vievät vähemmän tilaa kuin mallinuken meikkien yhteenlaskettu tilavuus

Tarjoilija,

Kärpäsessäni on keittoa

Turhamaisuuden ylistys

Räntäsateessa häpäisty siniristilippu, isänmaan ylpeys ja toivo. Liehukoon se tänään uljaana. Levittäen Peilien Evankeliumia läpi maan, rautateitä pitkin se tulee, joten valitettavasti maan rannikko-osat saavat viestin vasta ensi kuussa. Mutta ottakaa se omaksenne ja ylistäkää. Minä nostan lipun puolisalkoon, siniriistalippumme. Olkoon tämä opiksi.



Sademetsä päässäni on jälleen saanut kasvaa koskemattomana. Olen sallinut sen saavuttaa luonnollisen tilansa. Ruokkinut maaperää iltaisin vitamiinipitoisilla lannotteilla. Tasapainottanut vettä ja hikeä sopivassa suhteessa. Pitänyt ylimääräiset eliöt loitolla. Puut ovat ravittuja. Ne ovat kasvaneet paksuiksi ja tuuheiksi sekä juuristaan että latvoistaan. Enää eivät sormet haro läpi umpeen kasvaneen metsikön. Jos jokin rusahtelee, niin se ei kuulu puista. Luulen, että on tullut aika jälleen sysätä sääli syrjään ja kaivaa raivaussaha esiin. Ennen kuin sekin on liian myöhäistä.

Mitä on epätäydellisyys ihmisessä?
Kun varpaat harottavat väärässä mittasuhteessa?
Kun toinen polvi katselee samaan suuntaan kuin toverinsa?
Kun lihakset eivät tottele jakelukeskuksen komentoja?
Kun verisuonet suorastaan tunkevat kalpean ihon läpi?

Symmetrian puute
Geometrinen häiriökäyttäytyminen
Vääristyneet aika-avaruuden rajapinnat
Sielun ja ruumiin yhtenemättömyys

Kyllä, huokaan
Minä rakennun vioista
Koostun inhimillisistä virheistä tekoälyssä
Jämäpalasista leikkaussalin kompostissa
Suttuisista luonnospapereista renessanssin aikaisen taiteilijan paperikorissa

Tekeekö se minusta täydellistä?
Ei
Sanokoon jumala mitä tahansa
Minulla kun ei ole hänelle mitään sanottavaa