Lateraalissa zeniitti
Pystyhorisontti
Vaakatasoon nähden paradoksaali
Ensimmäinen osa
alkaa viimeisestä pisteestä
Tiellä lepää käärmeitä
ja minä vältän
astumasta kuin ne olisivat
katulaatoituksen liitoskohtia
käynti on hidasta
kohtaan kai pian oman varjoni
Painava ajatus jota täytyy
kaikin voimin raahata perässä
naru repii nahan kämmenistä
käynti on hidasta
varjoni on kai minut jo ohittanut
2.
Kesä kiertää kohmeessa päiväntasaajaa
Sairastuu keuhkokuumeeseen
Diagnoosivirhe
Mittakaava luhistuu kasaan sorron alla
Kun minä sorran
Toinen osa
antaa lupauksen toivosta
sitä koskaan lunastamatta
Puu imee kosteuden
eikä syty
paperi musteen
eikä pala
Minä otan pesän
vaan jätän tuhkat
Katu nielee autoja aamun
lasisessa hämärässä aurinko
noustessaan piirtää
taivaalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti