Täällä, täällä
olen vielä täällä
kuiski maitohammas suussani
aamuyöstä kolme kuuta
takaperin
perin juurin
hämmästyin
millä juurin
oli
itsensä ikeniini sitonut, kun ei
lapsuusiässä ollut loikannut pesualtaaseen, sieltä
tyynyn alle.
Vaka vanha
viisaista viisain
kruunupää
kaukana suun kauimmaisessa nurkkauksessa
kalpeni kummastuksesta
kaikkia alamaisiaan
koko valkoista valtakuntaansa
oli onnistunut
tämä lapsukainen hämäämään
monen kymmentä vuotta
mikä huijaus
mikä ilmeetön esitys
vaivatta
ilman kenenkään epäilyä
oli joukossaan
alamaistensa keskuudessa elänyt
kuin kuka tahansa
rautaisista valkolakeista
Sai minut kylpyhuoneen peilin ääreen
avaamaan suuni
hetken aikaa tarkastelin
mistä kuiskaukset kuuluneet
sitten näin
ei aivan eturivissä
muttei takapulpeteissakaan
vasemman käden puolella
yläkatsomossa
vilkutti ja kuiski
tässä, tässä
näethän
Toden totta
tavatonta
monen monta
koettelemusta
muttei mitään vastaavaa
Näppärin sormin
nykäisin sen istuimeltaan
vallan kivuttomasti
päästämättä ääntäkään
luiskahti sijoiltaan
kilahtaen
sulautui lavuaarin valkeaan posliiniin
Miksi luovutit paikkasi
vetäydyit
ja annoit itsesi ilmi näin
kun ei sinua kukaan kyräillen katsellut
eikä kukaan toisin olisi uskonut
Miksi nyt
kun olisit voinut odotella aina loppuun
kunnes ei henki hampaita hivele
Ja pieni valkea
kuiski tyynesti
koska näin teostani
jää minulle kosolti enemmän
olen siellä jo nähnyt kaiken tarpeellisen
Kolme kuuta myöhemmin
on yläkatsomossa vasemman käden puolella
pieni kuoppa
johon hammasharja
aina putoaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti