Kaikkien tatuointien kylkiäisenä
ILMAINEN
abortti
Väljä ja haalistunut paita astuu epäröiden ovesta seuranaan reikäiset farkut. Kulahtaneet. Klupsahtaneet. Ei tiedä mitä sanoa. Pitäisikö kysyä jotain vai pitäisivätkö vain tyhmänä?
Kassalla kalju
Tiskillä tiiliskivi
Kasvot ainakin samaa sävyä. Lehti tuntuu kiinnostavan enemmän, vaikka ovikin helähti. Mitä pitäisi sanoa? Jos vain selvittäisi kurkkua tyylikkäästi. Kurkusta pääsi kurnahdus. Säälittävää. Ei siihen saanut edes tarpeeksi ylimielistä sävyä
Sammakkoko se saatana saapui?
Kalju kyräili.
Irvailua hän sentään ei odottanut.
Paita ei saanut sanaakaan suustansa. Farkut yhtä lailla pitivät suunsa kiinni. Kengät peittivät silmänsä ja odottivat.
No! Mihis pistetään?
Kalju kyräili.
Paita meinasi paskoa farkkuihinsa.
No sammakko! Kai sitä nyt jotain tultiin ottamaankin? Tossa on valikoima jos haluut vielä miettiä.
Kalju kyräili vielä.
Hetken.
Palasi takaisin lehtensä pariin.
Kengät käyttivät tilaisuuden ja vilistivät vastakkaiselle seinälle. Ripustettuja kuvia. Olkapäitä. Käsivarsia. Nilkkoja. Alaselkiä. Ranteita. Kylkiä. Pakaroita.
Paita maistoi oksennuksen suussaan. Hän muisti, mitä opettaja kertoi viime viikolla keskitysleireistä.
Takahuoneesta astui tatuoitu ylävartalo. Paita näki sen sivusilmällä. Kädet kuin kuvaamataidon lopputyö. Pitelivät lasipurkkia. Samanlaista, johon mummi aina säilöi vadelmahilloa talveksi. Punaista se oli täynnä nytkin.
Tarvitaan kohta lisää. Pari jäljellä.
Kalju otti purkin ja tunki sen johonkin tiskin alle. Piiloon. Pois silmistä.
Mä käyn tauolla hakemassa.
Taideteos askelsi ripeästi takaisin verhon taakse. Paita katseli kuvia jälleen. Komeita kuvia. Niin kauniita kuvia. Mikä voisi olla kauniimpaa?
Paita asetti kätensä vatsalleen. Huomaamattomasti.
Kengät kääntyivät ja kuljettivat paidan ja farkut ulos liikkeestä. Niin nopeasti, ettei kalju ehtinyt kuin kyräillä perään.
Mennessään paita vei liikkeen ulkopuolella seisovan mainoksen.
Mennessään hän itki.
