tiistai 24. elokuuta 2010

Hän todella näki arjessa jotain kaunista

Minä en kuori perunoitani
mutta syön ne paljaaltaankin.

En katso, kummalta puolelta voitelen näkkileivän.
Yleensä en voitele ollenkaan, kun
elämä ei tunnu tarpeeksi kuivalta.

     kinkku                                                               juusto            
                      juusto                                     kinkku

salaatti
vihannekset

mikä hierarkinen arvojärjestys niillä pitäisi olla?
vatsassa sekoittuvat kummiskin.

Kuka todella asettelee vessapaperin telineeseen?
Onko sillä suurikin henkilökohtainen merkitys, vetääkö arkkeja ylhäältä vai alhaalta?
Itse olen onnellinen, jos rullaa on ollenkaan.

Aamu aamulta on jo vaikeampaa avata silmät.
Vierähtää sängyltä lattialla.
Kasata itsensä elottomasta mytystä
joksikin ihmisolentoa muistuttavaksi
ja raahautua suihkuun.
Suihkussa täytyy käydä kaksi kertaa
aina herättyä
ja aamukahvin jälkeen
jotta haju lähtee.

Aamu aamulta on vaikeampaa katsoa peiliin.
Ennen koin vain sääliä.
Nyt myös kuvottaa.

Kirjoitin eilen vessassa tekstin.
Viimeiseen paperiarkkiin

Ennen kuin katoan, ääriviivani hiipuvat
Ja te epätoivoissanne väritätte tyhjää tilaa
Tai no
ehkä minä vain epätoivoinen
kun näitä puhun

Ehkä te vain henkäisette ja pyyhitte minut paidanhelmaan

Minut tuhkaatte mereen

En pidä siitä.
Mutta kiinnitin sen lavuaarin yläpuolle.
Peilin yläreunaan.
Ja luen sen joka aamu.
Enkä tiedä miksi.

Vittu 
olen kolmekymmentä
eikä minulla kasva edes partaa.

                                                                                                           

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti