sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Miehet katolla
kesän nokikolari
talvisin lumikolari
kuutostien nokkakolari
lapissa Kolari

Kylpyhuoneeni kaakeleihin olen kaivertanut vihollisteni nimet. Kylpyhuoneeni kaakeleissa muistutuksia kuninkaallisesta perinnöstäni. Alppiruusuja ja valkosipulin tuoksuisia mökkimatkoja tehtiin vähin vaattein mielet taipuineina yhdeksänkymmenen asteen kulmaan.

Jalkani käyvät ruosteisen gramofonin laiskaan tahtiin alakerran tummuneella parketilla. Pääni putosi hartioistaan jo ennen kuin neula ehti kutkuttaa levystä säröisen kiljaisun. Torso tyytyi keskeyttämään valtateiden liitoskohdassa, rautalanka-aidan ympäröimässä huopabunkkerissa.

USB
ABC
Fragmentti
Segmentti
Illinois
Gabriel

Seiniä pyörryttää ja lattia oksentaa omille merkkikengilleen.

Kenen vuoro leikata kakku?

Hikoilen ikkunaruudun kanssa kilpaa. Pisaroipisaroipisaroi, kosteus helmeilee ruudun pinnalla, enkä minä enää tiedä, onko taivas oikeasti noin harmaa. Lumi on kinostunut pihalle, lähiön katoille sekä ylleni. Lumi näyttää raskaalta, kömpelöltä ja väsyneeltä. Minäkin tunsin itseni vielä eilen kevyeksi, vetreäksi ja pirteäksi. Nyt hikoan ikkunaruudun kanssa kilpaa ja näen itseni tuolla lumen keskellä. Levähtäneenä varaston katolle.

Jääkaapissamme värisee vilusta jokin kakuntapainen. Kylminsorminristisilmin koristeltu. Pienen Braunin kuumankostea hengitys korisee. Minä katson kuinka ulkona pisaroi. Kuinka kevyimmistä alkuaineista valmistetut valkeat pommilaivueet syöksyvät tauotta taivaalta vain sulautuakseen edellisten hylkyjen jäänteisiin. Nyt näen myös kuinka tehottoman ilmahyökkäyksen keskeltä erottuu kuusi tuttua hahmoa. He suuntaavaat kapeaa katua, pienimmän sormi on valmiiksi ojentunut. PianpianpianNYT

Heillä on minulle sanottavaa. Pienellä Braunilla on heille sanottavaa.

Lumi sulattaa jään. Peilistä tarkistan, että hymy on kohdillaan. Lumi sulattaa jään.

On kakun vuoro leikata minut. Viipaleiksi. Joita voin sulkea kirjattuihin kirjeisiin ja lähettää ympäri maailmaa.

lauantai 27. helmikuuta 2010

Kärpänen on latinaksi Musca

Vallanhimoiset lihaskrampit ja äärimmilleen pingotettu pohjelihas kuin kuminauha.


Iltaman varannoiksi on pöydän lyhyemmän sivun matka teroitettuja lyijytäytekyniä. Valmiina teurastusjonossa kitkattomalla liukuhihnalla. Pariton määrä, koska elämässä joka viides päätyy sirkkelikammioon yksinäisenä. Tämä toteamus perustuu Järvi-Suomen Portin luomiin tilastolaskentoihin.

Ikkuna on taas jättänyt itsensä auki. Kana-aidassa on valon mentävä aukko. Munat ovat karanneet, mutta kanat tuhisevat heinäpaalien päällä. Placebo-vaikutus, can you still feel the butterflies? Tiedän, että minun kuuluisi lopettaa tuntien laskeminen, rakennan aikatauluja jo unillekin. Saatan olla vainoharhainen, mutta se johtuu pelkästään siitä, että minut kasvatettiin tyhjiössä, alkuräjähdykseen luoduissa olosuhteissa.

Uusi ilmoitus
Se ja Se kommentoi tilaasi
Uutissyöte 300+

Selaan sivua alaspäin, puoleenväliin päästessäni silmäkulma jo nykii. Mikä on sinun hintasi? Somebody hit you with  a fucking elephant pillow ! Somebody sent you a drink ! Ota selvää, kuka sinua seuraa ? Mitä Repomies tänään sanoisi ? Se ja Se fanittaa Se ja Se liittyi ryhmään. Uutissyöte ???


Mitä mietit?
Erään koiran nimi on latinaa ja tarkoittaa kärpästä. Tarkistin sen tänään. Vahingossa tosin.
Mitä mietit?
Mitä mietit?
Mitä mietit?
Mitä mietit?

Joka kerta sama kysymys. Ei sitä taida oikeasti kiinnostaa, kun ei tuon enempää vaivaudu. Joka kerta eri vastaus, samat ajatukset.
Ja taas sain norsutyynystä.

Mattoni on kudottu Arabiassa, mutta sen pohjaan on ommeltu kirjokirjaimin teksti Made in Moon & Antarctica. Uusi viesti käyttäjältä Se ja Se. Vähenevät minuutit muodostavat vyöryvän tsunamin lailla tunteja. Koneisto käynnistyy yskien, köhien, röhisten ja vinkuen. Lattialle sen jalkojen juureen putoaa nyrkinkokoinen läntti jotain ruskeankeltaista, josta törröttää puoliksi palanut sätkä. Se savuaa vielä. Se syttyy tuleen. Koneisto poimii sen kylmettyneillä sormilla asettaa rohtuneiden huulien jäänteiden väliin ja imee keuhkot pihisten, ylikierroksilla käyden.


Tunnit ovat vähissä, samoin on koneiston polttoainekin.
Ensi kerralla lupaan koputtaa puuta, jos eettiset periaatteeni sen vain sallivat. Pian voi kuitenkin olla liian myöhäistä sillä aitoa raakapuuta valmistetaan nykyisin ainoastaan Sveitsin Alppien länsirinteillä sekä Suezin kanavan viljelysmailla. Tällaiset harvinaiset raakapuut tunnistat Made in Moon & Antarctica -merkistä.


Kyniä on jäljellä enää yksi. Se tärisee. Se hikoilee. Se nauraa itselleen ja matkalle, jonka se on taittanut. Odotus on riipivän pitkä, mutta matka toistaa itseään. Kitkattomalla liukuhihnalla valokin antautuu.


Ikkuna ei sulje itseään

Naama räjähtää peiliin

keräät mainetta likaisiin salkkuihin silmiesi alle
aamuisin venytät sormilla kasvojesi ihoa
nähdäksesi kuinka helposti elämä leviää tasaiseksi aukeaksi
kunnes
vuoret taas poimuttuvat

6:00
Sormi uurtaa kapeaa polkua halki peilin
Rasva valuu hiuksista
Etäältä kuulee meren ilman simpukkaakin
suihkuverho kahisee


12:00
Sormi uurtaa kapeaa polkua halki kasvojen
Rasva pitää hiukset kurissa
Etäältä kuulee naurun
kokoushuone kaikuu


18:00
Sormi uurtaa kapeaa polkua halki lasin kyljen
Rasva tihkuu hiuksista
Asetan korvalleni simpukan


24:00
Sormi pysähtyy kesken matkan
Rasva
ja likaiset salkut