Mustaa vahaa

Aivoni ilmoittivat minulle tänään

• Vaadimme lisää palkkaa
• Vaarallisen työn lisää
• Eläkkeet ennakkoon
• Sekä sopimuksen elinkeinoturvasta

Aloin käyttämään kypärää. Lopetin alkoholin säännöllisen nauttimisen, sekä kärsin tupakattomuuden tappuraisen alkutaivaleen.


Säännöllisestä terveysliikunnasta tuli erottamaton osa elämääni. Vähitellen siirryin aktiiviseen kuntoliikuntaan. Vaihdoin plasmatelevisioni markkinoiden kuumimpiin juoksukenkiin. Pöytäkoneeni, jonka keskusmuistin kapasiteetti riittäisi säilömään puolet maailman dokumenteista, myin pilkkahintaan ja otin rahalla osaa erilaisten urheilulajien alkeiskursseille.


Tilasin myös kaikki mahdolliset terveys- ja kuntolehdet, jotka sain Suomen markkinoilta silmiini. Ahmin jokaisen kannesta kanteen, osasin artikkelit aasta ööhön ulkoa ja rakensin niiden mukaan itselleni uutta elämää. Uudistin ruokavalioni. Remontoin taloni terveellisten standardien mukaan ja loin takapihalleni Fung Ghüo -japanilaipuutarhaviljelmän.


Uudistunut
Muuttunut
Mies


Hymyilin. Tuntui hyvälle. Erinomaiselle. Rintani röyheänä. Selkä suorana. Vahvat jalat kannattelivat uljasta vartaloani. Olin eheämmässä kunnossa kuin koskaan.


Seuraavana päivänä aivoni ilmoittivat minulle

• Aprillia : )

Jokin vaijeri nykäisi silmäkulmaani. Katsoin kalenteriin. Vaijeri nykäisi kertaalleen. Elin päivää jäljessä. Edellisyön seiväshyppyjamboreen vuoksi ajantajuni jäi laahaamaan lähes kaksikymmentäneljä tuntia jälkeen.


En hymyillyt. En röyhistellyt. Selkäni notkahti ja kuulin kuinka nivelet sotivat jälleen keskenään. Vanha symbioosi sohvan kanssa puski juuriaan esiin. Televisio komeilee jälleen edessäni. Pöytäkone palasi viereeni, tosin tuliterämpänä.


Kyllä routa porsaan kotiin ajaa.

Vastaavan varalle jatkossa

päätin valuttaa aivoni viemäriin.

Tammipöydällä tammikuun vilustuttamat tammenlehdet.

Ruskea neste virtaa verkkaisesti kupin sisäreunoja muodostaen laiskan pyörteen. Silmäni uivat siinä hetken. Pyristelevät. Pärskivät. Sylkevät nestettä suustaan, mutta liian hitaasti. Keuhkot täyttyvät. Auhtautuvat. Silmät hukkuvat. Käsi viipyy pinnalla kunnes pyörre nielaisee sen sormia myöten.

- Ootsä koskaan ajatellu että me voitas olla miljonäärejä

En. Olen ajatellut, että voisin heittää ruumiisi mätänemään kellariin ja häipyä.

-Mä nimittäin oon. Ja hei ! Mein pitää oikeesti tehä se leffa. Hei. Se leffa mistä me puhuttiin junnuina. Muistatsä?

Muistan. Se oli minun ideani. Muistatko? Minun käsikirjoitukseni. Muistatko? Kaksisataa sivua ehdotonta potentiaalia. Muistatko? Kun pyysin viemään kirjeen postiin. Muistatko? Siihen kilpailuun.

- Aika perseestä vaan, ettei sieltä kilpailusta tullu mitään. Näinköhä se koskaa oli menny perille. Ei ne varmaa koskaa saanu sitä. Oisitsä ny muuten voittanu. Tai sit niil ei ollu minkäänlaist silmää oikeelle lahjoille. Eiksje? Ai vittu mitä kusipäitä.

Sinä et koskaan postittanutkaan sitä kirjettä. Minä tiedän. Minä näin. Olin ystävällinen sinua kohtaan ja uskottelin sen olleen vain inhimillinen erehdys. Nyt tiedän paremmin.

- Hei. Hei. Tiiätsä mihi mei kaikki veitet on kadonnu? En mä voi mitää sipulia leikata burgereihi jos meil ei oo veittiä. Hei.

Missä meidän veitset ovat? Sinä kysyt. Minä vastaan. Minä piilotin ne. Piilotin ne itseltäni. Kaikki teräaseet koko talosta varmaan paikkaan. Pois omien käsieni ulottuvilta. Sinun parhaaksesi. Huomaatko? Vieläkin ajattelen vain sinun parastasi. Sinun hyvinvointiasi.

Silmäni makaavat jossain kahvikupin pohjalla. Keuhkot lässähtäneinä. Katkennein verisuonin. Saan poimittua ne ylös, kunhan olen kahvini juonut. Ja elvytettyä saan ne ulkona, kaukana hänestä.

Vessan ovi naksahtaa. Taas. Joka aamu. Lukittaudut posliiniselle valtaistuimelle, vaikka tiedät että minun täytyy kiirehtiä töihin. Ja vaikka kuinka monta kertaa olen sinulle kertonut, miten vihaan työpaikan vessoja. Likaisia. Epähygieenisiä. Lemuavia. Sikolättejä. Märkiä paperikasoja roskisten ympärillä. Vuosien takaisia klimppejä peileissä. Vuosien takaiset hutiosumat vessan istuinten reunoilla.

Nousen, puen ja lähden. Jätän kahvin loput sinulle. Saat noukkia silmäni pohjalta. Katsella niitä. Pyöritellä sormissasi. Tehdä niille niin kuin sille kirjeelle.

Minä en niillä tee enää mitään.

Viipaloitua vaatimatonta hiirtä

Ne pitävät meitä
Vetää meidät
Olen nousemassa
Toivoisin upotessa alas
Ja se ei ole kuin
Oli varoitus
Olimme tyytyväisiä

Ja se ei ole kuin

Oli suru
Varoituksen

Kaikki hän koskaan halunnut räjähdyspanos


Heräsin tänä aamuna, ja minusta tuntui,että joka ilta osoittautuu


Mutta yhden kerran kymmenestä, kaikki sopii meille kaikille.No Haluan parempaa paikkaa tai vain parempi tapa laskea.


En voi tehdä sitä teidän häät, mutta olen varma, että otan teidän vanavedessä.Olit puhua, puhua, puhua, Talkin 'ympyrää joka päivä,Kun tulet kohtaan jossa varmistaa, että olen hereillä


nyt olen jälleen
hereilläLöin kovaa seinäänhuutaa kaksi sanaaEn ymmärrä

Oksidi

Erehdyin luulemaan kannoiksi
mutta olivatkin pari jalkoja
kaipasivat kai vartaloa
jota kuljettaa

(7 mailia huomiseen)

Töröttivät tuhkassa

Kaaoksen keskellä

tai mitä oli kaaoksesta

jäljellä

II

Lokakuun 14.

Rahtialukset ovat kolme päivää myöhässä

Kynnykselleni on kasaantunut viimeisen kolmen kuukauden mainoslehdet. Tilasin postimyynnistä kyllä sen käteväksi ja helppokäyttöiseksi kehutun AbMaster 7.9:n. Käyttöohjeet olivat painettu hindiksi. 
Talossani on enää yksi ikkuna, josta näkee ulos. Se aukeaa merelle. Muistan meren olevan sininen. Nyt meri hehkuu punaisena. Heijastaen taivaan noloja muistoja.
Muut ikkunani ovat pikimustia. Noen ja kuolleiden kärpäisten pinttynyt sekoitus estää näkyvyyden mantereelle.
Tosin en minä mantereelta mitään odotakaan.
Mereltä ne ovat tulossa.
Minä päivänä tahansa
Minä hetkenä tahansa
Ehkä nyt
Ei vielä

Olen kuunnellut ja katsonut, kuinka myrskyjen raivostuttama meri kohtelee hapon haurauttamia rantakallioita. Väkivalta ei ole koskaan minua kiehtonut. Tuo epävakaa taistelu on kuitenkin lukinnut huomioni. Yöni nukun enää puolittain, vain niinä hetkinä, kun meri huokaa ja kerää voimiaan, olen ansainnut itselleni lepoa.
Meri lepää harvoin.

Uskon, että pärjään vielä seuraavat kuusi päivää. Tämän jälkeen minun on lähdettävä liikkeelle, olivat alukseet saapuneet tai eivät.
Kolmekymmentäseitsemän kulmaminuuttia pohjoiseen.

Pohjoinen on kulunut kartalta

Messinki

I

Maitovaraa

Maitohappoja

Maitokorviketta

Iskukuumennettua rasvaa teflon-päällysteisellä valurautapannulla.
Ei tänään, sillä pelkokin laskee alleen.
Olen merkkituotetaikinaa





Tähän päättyy tämäniltainen lausuntoni. Nauhuri virittää viimeistä kieltään. Alakerran ontoissa lipastoissa viheltelee viileä kevätviima. Sohvalla juuri keuhkoputkenahtaumasta selvinnyt Beelsebub. Hekumasta vielä lämmin pöydän kulmalla nököttävä Hongkong-posliininen tuhkakuppini  kuiskaa eivät ne sinua hae. eivät ne sinua hae. muutosvastarintaliikkeet ovat rantautuneet. kolmekymmentäseitsemän kulmaminuuttia koilliseen. autereen alta tyvenen tyvestä kolmekymmentäseitsemän kulmaminuuttia koilliseen. Ja niin hiljentyi. Villiintynyt käteni liukui pitkin pöydän kitkatonta pintaa antaen tuhkakupille tarpeeksi vauhtia viimeiseen lentoonsa. Pirstaleet peittivät lattiaa. Tuhkanrippeet katosivat vasempaan sieraimeeni. Olen aina kannattanut uusiokäyttöä.


Nauhuri särähtää vielä kerran. Vielä kerran
messinki

Endorfiiniviillokkia, kiitos Watson

Hiihtäjät ilkkuvat juoksijoita
Maakuntaviestimien propagandalakko
GMT +2


Minun ikinuoret, uskolliset Asicseni illan tiivistä pakkaslunta vasten. Ääni, johon rakastun kerta toisensa jälkeen uudelleen. Seuraan varjoani, joka juoksee edelläni venyen koko ajan pidemmäksi. Pidemmäksipidemmäksipidemmäksi, kunnes haihtuu lumeen. Juoksee nyt takanani, kiriikiriikirii minua kiinni. Tulee kohdalleni ja singahtaa ohi. Edelläni taas. Tämä epätoivoinen sykli jatkaa kulkuaan vauhdin pysyessä tasaisessa keskinopeudessa, jota huurteinen hengitys säätelee rahinallaan.

Rytmihäiriöt, 116
Aineen vaihtuvuus, erittäin hyvä


Kurkkuani kuristavat ajatukset ovat nyt vapaita, näytän heille avointa ovea. En jaksa enää saamattomia alivuokralaisia, joiden maksuerät ovat jo toista kuukautta rästissä. Eivät siivoa jälkiään, vievät tilaa ja pakottavat oikeat omistajat muuttamaan ahtaaseen kellariin pölykerroksen nieltäväksi.
Perättömät syytökset pitelevät nilkoista, solmivat nauhat yhteen katseeltani piilossa. Perättömät, turhat, vihan sokaisemat syytökset. Kengät väärissä jaloissa. Liian pieni sormus, joka ei lipsu edes saippualla.

Saatte nyt poistua etuoven kautta. Viekää valtavat matkalaukkunne mukananne.

Rytmihäiriöt, 139
Aineen vaihtuvuus, välttävä

Kotiovella, kun lihakset manaavat minut helvettiin, huokaisen helpotuksesta (puuskutan henkeni edestä). Talo on taas tyhjillään, tilaa on liikkua elää asua. Huojuva käsi kääntää avainta lukossa naksahdukseen asti.
Muistissa on VIHDOIN tilaa