Minä olen käpertyneenä ja

minua ei tunnista kuin visuaalisesti.

mahdoton geometrian

kudos, johon mieli

     ei kykene

vain peitteeni inho

hyytävää ihoa vasten, alastomuuden aistii

sillä keho on kuvottava

muuri, lihasten rakennelma.

Mieli on niin vajavainen,

kykenemätön

ylpeys turhautuu ja

kieltää toden itseltään ja

meiltä.

Käpertyneinä viemme niin paljon tilaa

yhteys omaan kehoon

on epämiellyttävintä. Mieli on sairas.

hikoava       ylipainoinen     vanhus

sätkii

portaissa kohtauksen

           kourissa

keho on ruma. ruumis hyödyksi vain

        hajotessaan. maaperän repiessä hajalle

välttämätön.

Penis ja se toinen

Mies ja nainen
penis ja
se toinen
ilkikuriseen ilmeeseen
turvonneet kasvot


mies kirjoitti itsensä pyhäksi
nainen ajeli päänsä
ja rääkäisi
miehen (kirjoissa)
pykälissä se
              oli synti ja
rangaistavaa.


Vallankumous on muutoksen moottori            magneetin eri päät eivät koskaan tapaa toisiaan
                                                                    vaikka ovat aina yhdessä ja
                                                 erottamattomat

Valssaavin askelin

Tanssi toistamiseen
toisemme taivaaseen


Alangoilla
puhaltaa tuuli


Kamareissa kiertää
vain vatsassa


tanssi toistamiseen
tarinan taivaltamiseen
toisaalta


Vasta kun istahdamme alas
ja silmäkulma lepattaa


on merkitys löydettävä
toisaalta


ja taas toisaalta
toisistamme
tanssiparin saamme
toisinaan on todettava
                      jatkakaamme

Työpäivän päätteeksi on vessa vedettävä kymmeniä kertoja. On koettava. Mies nojaa kaakeleihin ja tajuaa 


paperin olevan lopussa. Ei muista pestä käsiään. Työpäivän päätteeksi koti haisee ja tuo mieleen lapsuuden


 metsän. Viemäriputki kukkulaan porattuna. Ystävät yllytti. Päästä päähän. Se oli ahdas ja valoa juuri, juuri näki. 


Joku tönäisi selästä. Jalka upposi senttejä syvään. Muisto siitä, kun vartalo kaatui kumolleen ja kasvot 


mahdollisesti omiin jätöksiinsä uppoutui.

Pakenin maasta. Ei minua kukaan jahdannut. On vain helpompi miellyttää itseään ja todeta sen, mitä haluaa kuulla - kysyin usein itseltäni. Ketä minä pakenin? Pakenin maasta. Ei. Pakenin maata. Joulukuun kolmantena minulle kasvoi viikset. Silmäilin, mutta partaa ei pettymyksekseni vielä ollut. Teetätin uuden vaateparren lipevällä itävaltalaisräätälillä. Uskon hänen halunneen vuoteeseen kanssani. Miehiä en vielä pannut. Lupasin ottaa yhteyttä sen hetken koittaessa. Helmikuun lopulla, tiistaiyönä revittelin norjalaissyntyisen uimarin kanssa. Hänellä oli kiihottava nauru. Jokin ei ollut kohdallaan. En koskaan palannut räätälin luo. Toukokuun kymmenentenä sain parran.

Merkkivaatteiden merkityksettömyys. Paine kasvoi jo liian suureksi. Kaukana kosahti. Uskalsimme liikkua kaduilla tänä aamuna valmistettujen kylttien kera. Oli kannettava ajatuksia ja siitä taakasta luhistuivat jokaisen olkapäät. Vilpittömästi surullinen katse tyynnyttää vastaankulkijaa. Meihin jokaiseen on kai juurtunut jotain saatanallista. Se olisi komea teko, jos aivastuksen mukana lähtisi kaikki paha ja olisi helppoa vain keinua tuulen tahtiin. Uskalla ei arvuutella mitä tapahtuu tyynen tullessa. Kuunvalon likaamat kädet pitelevät korillista intohimoa. se on niskahikeä. Lopulta on revettävä, kun nainen on liian ahdas ja seksuaaliset polttopisteet eivät vain miellytä.

Flikti

Mies ruostuu

                          kun elämä palaa loppuun hiljaisella liekillä

niin hiljaisella, ettei liekkiä näy

poika räjähtää 

                                       kun elämä palaa käsittämättömän nopealla liekillä

niin nopealla, ettei liekkiä näy

                                                                                      Palan loppuun jos ja vain jos

palaan alkuun

Takaisin

Nämä laatoitetut ikkunat
maadoitetut kaapelit.


Vyöllä kiristetty ja aamutähti
riippuu kattohirrestä.


Kukaan ei tahtonut nähdä
                         ensimmäisenä

Minä

sinä aamuna olin järvellä

auraamassa taivasta.

Kuuluttivat neljästi

ja säikyttivät kalat.

Pohtimanti

Olen passiivinen ihminen
         Yhteisen kunnan kapalolapsi
                 mallikansalaiseksi räätälöity riivikuva


                                            kun nukkaa löytyy varpaiden
                              välistä sitä tahtoo kerätä astiaan ja
                         välistä sitä tahtoo vain antaa varpaiden olla

viriilejä

Olen otsaa omaava

                    on omavastuu ja omaa löytyy

              päittäin ja bastuu sähköä sekä puuta luovasti yhdistellen

                  Mittatilaustyö suoraan toimistolta

                     Olen karvasta keinokuitua

                               ja silloin tällöin pakastekinkku

   kerran vuodessa

                              ruusujäädyke

ja välistä sitä tahtoo vain antaa varpaiden olla

ja välistä sitä antaa vain

lankojen riiputtaa

Osaakos teidän lapset jo tavuttaa?

                        

Metsäkeskeisyys

kun vaeltaa ajatuksen edellä 

tietäen, että

 liian pitkäksi aikaa pysähtyminen voi olla vaarallista.

Lihasmassat murskaavat alleen itsensäkin.

Paineen keskittymä 

                                     katoaa, kun 

        kukaan ei oikeastaan kiinnitä huomiota. 

Konkreettisesti voidaksemme

Korvakuulolta uskottelemme itsellemme:
rakennamme taikinaista puutarhaa,
mikään ei koskaan valmistu, no sehän tiedettiin.


Vaan terävimmät kuulakärjet,
eivät pistä,
kun eivät kumarru niin alas. Keskenään jääkööt
mittelemään.


Tahdistin vingutti hätäsooloaan.
Naapurit kuulivat kaiken, naapurit
mikä teihin tuli?


Todellinen nimi
ei koskaan tullut ilmi. Ei
ole vihan voittanutta.
Loimuava liha, johon käymme käsiksi
toisistamme riippumattomiksi, kykenemättömiksi.
Loimuttaa lihaa.

vähitellen kivitellen


kuka otti keneltäkin lämmintä?

Vuolu

Tuhlatut tunnit


Kursivat kasvot kokoon.
Nenänvarteen toista tikkiä ja kasvoi
puista silkkiä


pieluksiimme untuvaa kun
kivetykseen kyllästyi

Minäpä kuolin rannalla

Ravut

 kuolleet 

  rannalla   

keskustelevat


hiekan


narinalla
 joka


      arinalla lämmin pellillinen


                                                                kuka rajaa
                                                                          
                                                                      horisonttiaan toisen
                                                              
                                                                 upottaessa kasvojaan hiekkaan joka


                      koskemattomana säilyttää muotonsa




Tiedän


että joku nämä rannat
                
  y   h   d   i   s   t   ää      


mutta    


 kävellen
    
     sitä


 ei


voi ylittää
                      
                  hukkumatta








   joku
      nämä
          rannat
               yhdistää,         meri


                                                              
              
       se


ei
                        ole

vastausta minulla

 ei

ole

aikaa

etsiä

Pinnasängystä kuuluu ääniä

Lajikumppani,

Tiedettiin toisistamme liikaa

toiset tiesivät meistä liian vähän

Mahtaa olla kaunista siellä,

johon minä en uskaltanut

jonne sinä karkasit

vai katosit?

      Joulukortit 

               eksyvät matkatessaan

                        uuden vuoden 

              toivotukset kaapataan maanteillä

Sielun sävyt

Tahtoisin julkaista sinusta
kokoelman katkelmia, joita
tiedän sinun lausuneen ikkunalasille


maailma odottaa, voi
olla vaarallista myöhästyä

myöhemmin tuli minusta sinkku

ja sinä päädyit b-puolelleni

Julkaisukelvottoman materiaalin

                      tie tietenkin käy

                                                  ryypäten katuojaan

Minulla on sinulle rakkauslaulu

Tämä on sinulle
rakkauslaulu, jonka kirjoitin

totesi poika punainen


tyttö risti kätensä, huokaisten
tyttö risti kätensä, toinen
teki samoin
ja toinen
          ja toinen
                 ja toinen
                     ja toinen


poika kosketti pianoa
kosketti tytön sydäntä
          toisen
             ja toisen
                   ja toisen
                      sydämiä

hiukset verhos kainosti silmiä

poika punainen

tyttö

ja miljoonat siniset silmäparit

Lapsuuden rusko

Meidän isä käsittelee teidän mummon jäännöksiä,

kuuluu hiekkalaatikolta

joku sanoo viattomaan sävyyn.

Kun se pitää työpaikkaa kellarissa eikä

  äiti tykkää siitä mutta 

isä aina sanoo että näin 

tämä on tuottoisampaa ja vielä

 pari kuukautta vielä

  pari kuukautta

Ja sillä on liukuhihna samanlainen jolle äiti aina

 laittaa vihannekset leivät ja herkut kun ollaan kaupassa mutta isä laittaa tälle

 liukuhihnalle ihmisiä

Niiden ihmisten henki on noussut ylös niillä

 on tyhjät silmät ja isä aina

 sulkee ne silmät kun se on nostanut ne ihmiset sille hihnalle

Joskus kysyn iskältä että mitä   

   sitten parin kuukauden päästä mitä

ettei se tiedä se vastaa ettei

mutta se toivoo

ja äiti laskee päiviä sillä

  on kalenterissa rajapyykki kahden kuun kuluttua

ja se laskee päiviä

 eikä siltä uskalla kysyä mitä tapahtuu sen

jälkeen

niillä ihmisillä on tyhjät silmät ja jos

ei iskä niitä enää kahden

kuun päässä sulje niin en

tiedä kuka eikä

kukaan

Tuskin

Ei ketään puistonpenkillä tänäkään iltana,

vaan en tietenkään tarkistanut baarijakkaraa.
Jokin

tämän kaupungin kasveissa

                                               saa

minut

t

       u

             r

                   h

                       a

                u

           t

    u

m

     a

          a

              n

Vaan

                   k y y      ninen             t u l evai           suu                 s

ei olisi ollenkaan

häpeänaihe

Ei ketään puiston penkillä tänäkään iltana

kolmiosainen murheenkryyni

kaaoksen jäljissä

.

Lukematonta materiaalia

lukemattomia virheitä