Pakenin maasta. Ei minua kukaan jahdannut. On vain helpompi miellyttää itseään ja todeta sen, mitä haluaa kuulla - kysyin usein itseltäni. Ketä minä pakenin? Pakenin maasta. Ei. Pakenin maata. Joulukuun kolmantena minulle kasvoi viikset. Silmäilin, mutta partaa ei pettymyksekseni vielä ollut. Teetätin uuden vaateparren lipevällä itävaltalaisräätälillä. Uskon hänen halunneen vuoteeseen kanssani. Miehiä en vielä pannut. Lupasin ottaa yhteyttä sen hetken koittaessa. Helmikuun lopulla, tiistaiyönä revittelin norjalaissyntyisen uimarin kanssa. Hänellä oli kiihottava nauru. Jokin ei ollut kohdallaan. En koskaan palannut räätälin luo. Toukokuun kymmenentenä sain parran.