sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Viipaloitua vaatimatonta hiirtä

Ne pitävät meitä
Vetää meidät
Olen nousemassa
Toivoisin upotessa alas
Ja se ei ole kuin
Oli varoitus
Olimme tyytyväisiä

Ja se ei ole kuin

Oli suru
Varoituksen

Kaikki hän koskaan halunnut räjähdyspanos



Heräsin tänä aamuna, ja minusta tuntui,että joka ilta osoittautuu


Mutta yhden kerran kymmenestä, kaikki sopii meille kaikille.No Haluan parempaa paikkaa tai vain parempi tapa laskea.


En voi tehdä sitä teidän häät, mutta olen varma, että otan teidän vanavedessä.Olit puhua, puhua, puhua, Talkin 'ympyrää joka päivä,Kun tulet kohtaan jossa varmistaa, että olen hereillä


nyt olen jälleen
hereilläLöin kovaa seinäänhuutaa kaksi sanaaEn ymmärrä

4 kommenttia:

  1. Miks nää jää näin hankalasti kesken, ahistavaa. Ja muutenkin, tästä tekstistä jäi vähän hankala olo. Että ei oikein ymmärrä mitä tarkotat. Hmm..

    VastaaPoista
  2. Translationismi on vielä paikkaansa ja suuntaansa hakeva suuntaus. Tämän on tarkoituskin olla raakilemainen, ahdistava ja kulkematon, kasa ei mitään.

    Se ei ole runoutta tai kirjallisuutta, tiedän, koska "kuka tahansa osaa tehdä sitä".

    Mutta asiapa ei ole näin.
    Translationismi kumartaa vahvasti 1900-luvulla huomiota herättäneeseen dadaismiin, jonka edustajat valmistivat runoja joskus vain silppuamalla sanomalehtiä ja nostamalla sanoja sattumanvaraisessa järjestyksessä.

    :)

    VastaaPoista
  3. älä lokeroi tekstejäsi, älä kirjoita niitä ajatuksella: "tämä on nyt tätä tyyliä". Kirjoitukset luovat suuntaukset ei suuntaukset kirjoituksia.

    VastaaPoista