Oksidi

Erehdyin luulemaan kannoiksi
mutta olivatkin pari jalkoja
kaipasivat kai vartaloa
jota kuljettaa

(7 mailia huomiseen)

Töröttivät tuhkassa

Kaaoksen keskellä

tai mitä oli kaaoksesta

jäljellä

II

Lokakuun 14.

Rahtialukset ovat kolme päivää myöhässä

Kynnykselleni on kasaantunut viimeisen kolmen kuukauden mainoslehdet. Tilasin postimyynnistä kyllä sen käteväksi ja helppokäyttöiseksi kehutun AbMaster 7.9:n. Käyttöohjeet olivat painettu hindiksi. 
Talossani on enää yksi ikkuna, josta näkee ulos. Se aukeaa merelle. Muistan meren olevan sininen. Nyt meri hehkuu punaisena. Heijastaen taivaan noloja muistoja.
Muut ikkunani ovat pikimustia. Noen ja kuolleiden kärpäisten pinttynyt sekoitus estää näkyvyyden mantereelle.
Tosin en minä mantereelta mitään odotakaan.
Mereltä ne ovat tulossa.
Minä päivänä tahansa
Minä hetkenä tahansa
Ehkä nyt
Ei vielä

Olen kuunnellut ja katsonut, kuinka myrskyjen raivostuttama meri kohtelee hapon haurauttamia rantakallioita. Väkivalta ei ole koskaan minua kiehtonut. Tuo epävakaa taistelu on kuitenkin lukinnut huomioni. Yöni nukun enää puolittain, vain niinä hetkinä, kun meri huokaa ja kerää voimiaan, olen ansainnut itselleni lepoa.
Meri lepää harvoin.

Uskon, että pärjään vielä seuraavat kuusi päivää. Tämän jälkeen minun on lähdettävä liikkeelle, olivat alukseet saapuneet tai eivät.
Kolmekymmentäseitsemän kulmaminuuttia pohjoiseen.

Pohjoinen on kulunut kartalta