Tammipöydällä tammikuun vilustuttamat tammenlehdet.

Ruskea neste virtaa verkkaisesti kupin sisäreunoja muodostaen laiskan pyörteen. Silmäni uivat siinä hetken. Pyristelevät. Pärskivät. Sylkevät nestettä suustaan, mutta liian hitaasti. Keuhkot täyttyvät. Auhtautuvat. Silmät hukkuvat. Käsi viipyy pinnalla kunnes pyörre nielaisee sen sormia myöten.

- Ootsä koskaan ajatellu että me voitas olla miljonäärejä

En. Olen ajatellut, että voisin heittää ruumiisi mätänemään kellariin ja häipyä.

-Mä nimittäin oon. Ja hei ! Mein pitää oikeesti tehä se leffa. Hei. Se leffa mistä me puhuttiin junnuina. Muistatsä?

Muistan. Se oli minun ideani. Muistatko? Minun käsikirjoitukseni. Muistatko? Kaksisataa sivua ehdotonta potentiaalia. Muistatko? Kun pyysin viemään kirjeen postiin. Muistatko? Siihen kilpailuun.

- Aika perseestä vaan, ettei sieltä kilpailusta tullu mitään. Näinköhä se koskaa oli menny perille. Ei ne varmaa koskaa saanu sitä. Oisitsä ny muuten voittanu. Tai sit niil ei ollu minkäänlaist silmää oikeelle lahjoille. Eiksje? Ai vittu mitä kusipäitä.

Sinä et koskaan postittanutkaan sitä kirjettä. Minä tiedän. Minä näin. Olin ystävällinen sinua kohtaan ja uskottelin sen olleen vain inhimillinen erehdys. Nyt tiedän paremmin.

- Hei. Hei. Tiiätsä mihi mei kaikki veitet on kadonnu? En mä voi mitää sipulia leikata burgereihi jos meil ei oo veittiä. Hei.

Missä meidän veitset ovat? Sinä kysyt. Minä vastaan. Minä piilotin ne. Piilotin ne itseltäni. Kaikki teräaseet koko talosta varmaan paikkaan. Pois omien käsieni ulottuvilta. Sinun parhaaksesi. Huomaatko? Vieläkin ajattelen vain sinun parastasi. Sinun hyvinvointiasi.

Silmäni makaavat jossain kahvikupin pohjalla. Keuhkot lässähtäneinä. Katkennein verisuonin. Saan poimittua ne ylös, kunhan olen kahvini juonut. Ja elvytettyä saan ne ulkona, kaukana hänestä.

Vessan ovi naksahtaa. Taas. Joka aamu. Lukittaudut posliiniselle valtaistuimelle, vaikka tiedät että minun täytyy kiirehtiä töihin. Ja vaikka kuinka monta kertaa olen sinulle kertonut, miten vihaan työpaikan vessoja. Likaisia. Epähygieenisiä. Lemuavia. Sikolättejä. Märkiä paperikasoja roskisten ympärillä. Vuosien takaisia klimppejä peileissä. Vuosien takaiset hutiosumat vessan istuinten reunoilla.

Nousen, puen ja lähden. Jätän kahvin loput sinulle. Saat noukkia silmäni pohjalta. Katsella niitä. Pyöritellä sormissasi. Tehdä niille niin kuin sille kirjeelle.

Minä en niillä tee enää mitään.