maanantai 8. maaliskuuta 2010

Endorfiiniviillokkia, kiitos Watson

Hiihtäjät ilkkuvat juoksijoita
Maakuntaviestimien propagandalakko
GMT +2


Minun ikinuoret, uskolliset Asicseni illan tiivistä pakkaslunta vasten. Ääni, johon rakastun kerta toisensa jälkeen uudelleen. Seuraan varjoani, joka juoksee edelläni venyen koko ajan pidemmäksi. Pidemmäksipidemmäksipidemmäksi, kunnes haihtuu lumeen. Juoksee nyt takanani, kiriikiriikirii minua kiinni. Tulee kohdalleni ja singahtaa ohi. Edelläni taas. Tämä epätoivoinen sykli jatkaa kulkuaan vauhdin pysyessä tasaisessa keskinopeudessa, jota huurteinen hengitys säätelee rahinallaan.

Rytmihäiriöt, 116
Aineen vaihtuvuus, erittäin hyvä


Kurkkuani kuristavat ajatukset ovat nyt vapaita, näytän heille avointa ovea. En jaksa enää saamattomia alivuokralaisia, joiden maksuerät ovat jo toista kuukautta rästissä. Eivät siivoa jälkiään, vievät tilaa ja pakottavat oikeat omistajat muuttamaan ahtaaseen kellariin pölykerroksen nieltäväksi.
Perättömät syytökset pitelevät nilkoista, solmivat nauhat yhteen katseeltani piilossa. Perättömät, turhat, vihan sokaisemat syytökset. Kengät väärissä jaloissa. Liian pieni sormus, joka ei lipsu edes saippualla.

Saatte nyt poistua etuoven kautta. Viekää valtavat matkalaukkunne mukananne.

Rytmihäiriöt, 139
Aineen vaihtuvuus, välttävä

Kotiovella, kun lihakset manaavat minut helvettiin, huokaisen helpotuksesta (puuskutan henkeni edestä). Talo on taas tyhjillään, tilaa on liikkua elää asua. Huojuva käsi kääntää avainta lukossa naksahdukseen asti.
Muistissa on VIHDOIN tilaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti