Kylmää vettä kasvoille monta litraa
Aamutähtiä seuranamme useita
Minun seuranani yksi
jo sammunut
Joku vetää hihasta
Pieni lapsi, noetut kasvot
Sellaiset likaiset
Rääsyt
Muistan erään realistisen satiirin, joka mukaili 1800-lukua
Siellä näin tällaisen pienen lapsen
Kysyi kolikoita
Hymyilin, ei minulla ole.
Käärmeen kieli lirkutteli
Suuntasin kaupan ovista sisään
ja ruokin lapsen sijaan pelikonetta.
Tänä aamuna vesi oli tavallistakin kylmempää
Laitokselta tuli lasku
Hyvä
Ikkunasta ei näkynyt puita
Mummolla näkyi
Kunnes ne tuli pisti kaiken maan tasalle
Sen jälkeen kun olin ne paperit kirjoittanut
Ja mummo pääsi lepoon
Hoitokotiin
Kuljin siitä kerran ohi
Luulin nähneeni hänet ikkunassa
Askelsin vauhdikkaammin
Tänä aamuna vettä ei tullut ollenkaan
Tai en oikeastaan tiedä
Koska en noussut sängystä ollenkaan
En päässyt
hyvä on
En halunnut
Jätin hanan päälle yöllä
Annan sen valuttaa talon täyteen
Tai kunnes laitos pistää poikki
Ei meidän suhteemme koskaan toiminutkaan
Hyvä
Tähän allekirjoitus
Ja me emme kuule sinusta enää
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
maanantai 14. kesäkuuta 2010
iViili
Automaattinen
Automaatti
Auto ja tomaatti
Automaatti
Auto ja tomaatti
neuro
Arakno
ja
foBIa
Kiire
Hurry
Berry
Marja
Kerroitte, että herra fEROmoni painosti teitä tähän murhaan
tähän murhaan
tähän murhaan astukaa
tähän
Väärästä lausunnosta pelinrakentaja tarjoaa kierroksen
Kolme ylimääräistä pistettä
Kadulle kuolemisesta
Verenmäärä antaa nopan silmäluvun
Tahtoisimme silti tietää
Mitä vain
Maailma on minun kompostini
Behren
Vahva hallusinaatiokyky on kadehdittavaa
Älä kuitenkaan ota sitä henkilökohtaisesti
jos minä vain
vähän
Kunniasi olkoon minun strippitankoni
Älä kuitenkaan ota sitä henkilökohtaisesti
jos minä vain
vähän
Kunniasi olkoon minun strippitankoni
hippilankoni
jota koko suku vihaa
Puiden puhjetessa kukkaan
luon katseen taivaalle
ja ehkä sekoan
sillä joku on jättänyt
eteiseen ruumiin
ja ehkä
on minun vuoroni viedä roskat
Äiti on aina töissä
Ja isä aina poissa
On kuitenkin todettava, että maailma ei toimi kuin komposti.
lauantai 29. toukokuuta 2010
Kaupan päälle
Viisivuotispäivän tarjous !!!!
Kaikkien tatuointien kylkiäisenä
ILMAINEN
abortti
Väljä ja haalistunut paita astuu epäröiden ovesta seuranaan reikäiset farkut. Kulahtaneet. Klupsahtaneet. Ei tiedä mitä sanoa. Pitäisikö kysyä jotain vai pitäisivätkö vain tyhmänä?
Kassalla kalju
Tiskillä tiiliskivi
Kasvot ainakin samaa sävyä. Lehti tuntuu kiinnostavan enemmän, vaikka ovikin helähti. Mitä pitäisi sanoa? Jos vain selvittäisi kurkkua tyylikkäästi. Kurkusta pääsi kurnahdus. Säälittävää. Ei siihen saanut edes tarpeeksi ylimielistä sävyä
Sammakkoko se saatana saapui?
Kalju kyräili.
Irvailua hän sentään ei odottanut.
Paita ei saanut sanaakaan suustansa. Farkut yhtä lailla pitivät suunsa kiinni. Kengät peittivät silmänsä ja odottivat.
No! Mihis pistetään?
Kalju kyräili.
Paita meinasi paskoa farkkuihinsa.
No sammakko! Kai sitä nyt jotain tultiin ottamaankin? Tossa on valikoima jos haluut vielä miettiä.
Kalju kyräili vielä.
Hetken.
Palasi takaisin lehtensä pariin.
Kengät käyttivät tilaisuuden ja vilistivät vastakkaiselle seinälle. Ripustettuja kuvia. Olkapäitä. Käsivarsia. Nilkkoja. Alaselkiä. Ranteita. Kylkiä. Pakaroita.
Paita maistoi oksennuksen suussaan. Hän muisti, mitä opettaja kertoi viime viikolla keskitysleireistä.
Takahuoneesta astui tatuoitu ylävartalo. Paita näki sen sivusilmällä. Kädet kuin kuvaamataidon lopputyö. Pitelivät lasipurkkia. Samanlaista, johon mummi aina säilöi vadelmahilloa talveksi. Punaista se oli täynnä nytkin.
Tarvitaan kohta lisää. Pari jäljellä.
Kalju otti purkin ja tunki sen johonkin tiskin alle. Piiloon. Pois silmistä.
Mä käyn tauolla hakemassa.
Taideteos askelsi ripeästi takaisin verhon taakse. Paita katseli kuvia jälleen. Komeita kuvia. Niin kauniita kuvia. Mikä voisi olla kauniimpaa?
Paita asetti kätensä vatsalleen. Huomaamattomasti.
Kengät kääntyivät ja kuljettivat paidan ja farkut ulos liikkeestä. Niin nopeasti, ettei kalju ehtinyt kuin kyräillä perään.
Mennessään paita vei liikkeen ulkopuolella seisovan mainoksen.
Mennessään hän itki.
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Autiomaan puhallinorkesteri
Tässäkö minä olen kerrankin alasti edessänne tuomarin miehistä koskemattomuutta symboloiva pienikokoinen puuvasara päästää paukahduksen ja minä päästän sinusta irti kuristettuani ensin vanha tietyöurakka jatkuu köyristyneisiin selkiin katsomatta
2.painos
villit nurkkaliberalistit pöytälaatikkokirjailijat sekä teennäiselle haiskahtavat taiteilijat
niin sattuu käymään,
2.painos
villit nurkkaliberalistit pöytälaatikkokirjailijat sekä teennäiselle haiskahtavat taiteilijat
niin sattuu käymään,
kun unohtaa napsauttaa lieden pois päältä. Ei meitä ole tänne päästetty tarkoituksella.
Yövartija Apalbee vain unohti lukita portit.
20 prosenttia tuotoista hyväntekeväisyyteen
minun sielunelämäni on teidän sielunelämäänne
kun minä hukun teiltä loppuu happi
kun minä hymyilen teidän täytyy siirtyä vastakkaiselle kaistalle
ja tuntea rusakko
olla rusakko
taidan sivuuttaa kunniamaininnat
maanantai 10. toukokuuta 2010
Laineita
Rakennathan minulle ikiliikkujan
noista homeisista laudoista tuolla kasassa
noista vanhoista laudanpätkistä
ennen vihreitä
nyt vihreämpiä
yhtä vanhoja kuin isoisä, eikö
noista homeisista laudoista tuolla kasassa
noista vanhoista laudanpätkistä
ennen vihreitä
nyt vihreämpiä
yhtä vanhoja kuin isoisä, eikö
Niin
Kerääthän minulle kosmista säteilyä
noihin pölyn nuolemiin pulloihin, jotka
seisovat noilla homeisilla, vihreillä hyllyköillä
laudat, jotka kuitenkin jätit omaan arvoonsa
Pullot
yhtä hauraita kuin isoisä
eikö
Niin
Kokoathan minulle asuinpaikan
tuosta laiskasta pölystä, joka
edelleen asuttaa noita kenties lasisia pulloja
joihin et kuitenkaan koskenutkaan
Pöly
yhtä
harmaata
kuin
isoisä
eikö
Ei aivan
Hän kuiskaa
Suukko otsalle
peittelee kyyneleet
ja käpertyy multaan
Tuleeko sinustakin isoisä
Tuleeko minustakin iso
Minä en tiedä
Hyvää yötä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)