Taivaalla pumpulimainen, ohut käärme. Tarinan alussa eheä, suora, kaareutuu taivaan halki.
Kirkas, sinisellä taivaalla hehkuva aurinko korostaa rannan ja rantaviivan valkeutta, korutonta kauneutta. Puoliksi törmäällä, lumeen ja jäähän jumittuneena seisoi kallellaan Catherine.

Puut kevyesti kumartuneena horrokseen vaipuneen jääkuningattaren ylle. Neitseellisen lumen ympäröimänä.

Aurinko kirkasti säteitään. Lumi pysyi koskemattomana.

Puut suoristivat selkänsä. Lumi pakeni rinteiltä alamäkeen.

Värit vaihtoivat paikkaa

ja taivaan värjäämä vesi nosti Catherinen hellästi syliinsä

käsivarsilleen

ja kantoi jääkuningattaren kauas rannasta.

ja kenen jalat ikinä rikkovatkaan veden pinnan

ja kenen kädet ikinä sivelevätkään rannan lumpeita

Catherine halkoo järvenselkää

jälleen

kun värit ovat palanneet kotiinsa