keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Piilotodellisuudesta rationaaliseen yhteisymmärrykseen

                                Roikkuvat kahleistaan,
                                                       tietävät paikkansa.
ennustavat
vaikkeivät näe
                            osuvat harvoin
oikeaan
vuosien kokemuksesta huolimatta.

runot maistuvat erilaisilta katulamppujen alla luettuna



Heissä on potentiaalia, mutta siitä heille puhuttaessa he imevät kuivia huuliaan

                                                                                                            karmivalla tavalla.


Sylki heidän leukapielissään on tahmeaa, valkoista, sitä on tarttunut heidän takkuiseen partaansakin.

Huulet lohkeilevat, mutta he vain
katsovat sinua
kaihin peittämillä silmillään

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti