koivupuusta vuoltu, täysin suora.
Iskin sen
maahan lapsena
survaisin
nurmikon läpi mullan sisään.
Silloin minun täytyi tarttua
puolesta välistä
ja vielä
senkin jälkeen,
siinä nököttäessä
oli se viheliäinen minua pidempi.
Nyt nojaan käsilläni tikun päähän.
Painan leukaani käsiäni vasten
ja
kuuntelen
moottoritietä, joka
ulvoo tuulen
yli
Silloin,
kun käteni eivät näin korkealle
yltäneet
kuuntelin tuulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti