Loppuunmyyty

mies tietää mahansa arvon

Lapaluiden välissä.

Jätä hartiat rauhaan.

Siinä.

Syvällä lihaksessa.

Yllätkö?

Ei aivan.

Kipua.

Siellä se on.

Kaiva.

Kaiva.

Kaiva saatana!

                                    ei tästä mitään

Seuraa selkää.

Rankaa.

Kaareutuvaa kalliota.

Käärme valmiina hyökkäämään.

Jännittynyt.

Valmiina hyökkäämään.

Juuri noin.

Tämä käsi tietää tien.

Osaa polun.

Portaikon petolliset askeleet.

Välttää ne.

Kiertää.

Ja palaa takaisin tielle.

Kesyttää käärmeen.

Valloittaa kallion.

Käärme rentoutuu.

Ja sihisee tyytyväisenä.

Käsi sanoo hyvästit kalliolle.

Jättää käärmeen uinumaan.

Ei palaa takaisin ylös.

Lapaluiden välissä edelleen.

Syvällä.

Minne sen jätitkin.

Nyt hivot aivan muuta väliä.

Tätä väliä ei kukaan tunne.

Hädin tuskin itsekään.

Tähän väliin et tunge.

Vaikka yltäisitkin.

Ei.

Et.

Käsi sivelee porttien karmeja.

Lukko ei kestä.

Et mene siitä sisää.

Sanon vielä.

Ei.

Porttien ohi.

Käärme herää taas.

Tajuaa vaaran.

Jännittyy.

Vaan ei kykene hyökkäämään.

Vihollinen on tavoittamattomissa.

Kallio musertuu.

Vaan ei muserra vihollista.

Vihollinen etenee.

Liian nopeasti.

Syvälle.

Tie on kapea.

Ja ahdas.

Liian ahdas käytävä.

Vihollinen tunkee eteenpäin.

Jättänyt rauhanomaiset eleet.

Kauas ylös.

Niille maille.

Joilla alun alkaen tallusti.

Kipu on syvällä.

Niin syvällä kuin sinä sitä työnnät.

Syvemmälle.

Kipu ulottuu syvälle.

Vihollinen on vahva.

Ja suuri.

Ja muuttuu kookkaammaksi koko ajan.

En tiedä näitä maita.

Ei kenenkään maat.

Mutta nyt tunnen ne omakseni.

Ja joku niitä valloittaa.

Polttaa.

Ryövää.

Raivaa tasaiseksi.

Vihollinen pysähtyy.

Vihollinen on sisällä.

Täysin sisällä.

Kaikki tulee ylös.

Mikä on joskus alas sulahtanut.

En näe.

Näen.

Kivun.

Näen kivun.

Vihollinen on sisällä.

Syvällä.

Kaapannut kivun kaukaa.

Lavoista.

Kantoi kalliota pitkin.

Alas.

Porteille.

Ja vei sisään.

Vihollinen vetäytyy.

Nopeasti.

Liian nopeasti.

Vihollinen murtaa portit.

Vihollinen työntyy ulos.

Vihollinen on ulkona.

--

Suljen hanan. Vesi ei solju, mutta korvissa kohisee. Kädet pyyhin verenpunaiseen pyyhkeeseen, joka roikkuu naulasta peilin vieressä. Hirttouhri. Tunnustelen puhtailla käsillä kasvoja. Silkkisillä käsillä. Tuoksuvat marjoille. Metsän marjoille. Peili osoittaa virheet asussa. Oikaisen käsillä, joilla nyt uskaltaa koskea.

Jääkaapissa terveysmehuja. Kaadan itselleni lasillisen ja tarkkailen liikennettä ulkona. Vaitonaista. Lapsivapaa kortteli. Tien päässä vanhustenkoti. Nämä kolme kerrosta täynnä toimistomiehiä. Yksi lääkäri, hänet tunnen. Näen kampaajalla silloin tällöin.

Kengät sulahtavat jalkaan luontevasti. Kädet uppoavat päällystakin hihoihin avittamatta. Voimaa käyttämättä. Tuntuu helpolta. Napitan takin kapeilla sormilla. Rystyset pullottavat oudosti. Konsertti tänä iltana. Täytyy rasvata.

Oven ulkopuolella, tupakansavuisessa rappukäytävässä. Polvistun oven edessä. Kapeilla sormillani ujutan kirjaimet ulos lasin takaa. Yhdistän kotona kirjaimet uudelleen. Sukunimen, jonka haluan.