Kuin kuumailmapallot

Sinä aamuna verhot isoisän huoneessa tanssahtelivat oudosti
kun jalat kopsahtelivat parkettiin.
Ja isoisä itse käyttäytyi vähintäänkin yhtä oudosti
kun hän viimeistä henkäystään ilmoille pihisi ja tuulimyllyt ulkona irtaantuivat matkalle
kuin kuumailmapallot.

Teimme siirapista posliinia
ja leimasimme sen särkyväksi
kokeilematta koskaan todellista sietokykyään
kunnes joku tuli ja paiskasi
ja asvaltti särkyi posliinin alta
posliiniin jäi särö
arpi.
Minunkin sääressäni on arpi
siitä kun minäkin iskeydyin asvalttiin

Asvaltti ei koskaan särkynyt altani
vaan minä se pirstaloiduin
taivaan painosta

Niin sinussakin lukee nyt särkyvää
ja kaikki sinua hellivät ja kohtelevat niin varoen
silkkisin kämmenin
hapuilevin katsein
kukaan tuskin sinuun hengähtääkään
koska me teimme siirapista posliinia
sinusta kuvankauniin, ruskeasilmäisen tytön
johon kaikki koskematta leimasivat tekstin
särkyvää
koskematta
kokeilematta
eikä kukaan tuon tekstin paikkaansapitävyyttä saa selville
ei ennen kuin sinä
omaa turhautuneisuuttasi
menet ja isket itsesi asvalttiin
viidenkymmenen metrin korkeudesta
ja katsot kumpi sinut pettää
teksti otsassasi
vai katu allasi

Sinä aamuna isoisä katseli meitä
osoitti riutuneella sormellaan
jokaista yksitellen

Missään ei haukkunut koira
koska se ei kuulunut tähän tarinaan
me katselimme toisiamme
ja tajusimme
ettei niin tehnyt yksikään meistä
meillä kaikilla oli otsassamme tuo samainen teksti
punaisella leimasimella, kursiivilla tehty
ja siksi isoisäkin meitä tuolla tavalla osoitteli
kunnes sormi mykistyi

Me kaikki seisoimme siinä
kunnes lähdimme omille teillemme

kuin kuumailmapallot